maanantai 18. joulukuuta 2017

Ari Väntäsen Stone-eepos palauttaa paljon muistoja mieleen

Suomalaisen speed metal -yhtye Stonen legenda on
paketoitu yksiin kansiin Ari Väntäsen toimesta.

Ystäväni ja kollegani Ari Väntänen ojensi minulle ennenaikaisen joululahjan Suomen Turussa viime viikon torstaina, kun kävimme Turku Rock Academyn vieraina antamassa vähän palautetta nuorille musikanteille. Ki-tois!
Ja kuten arvata saattaa, piti tämä kovakantinen paketti ahmia saman tien yhteen syssyyn. Sinne menivät yöunet keskiyöstä aamuneljään. Ki-tois siitäkin!
Stonen historiikki on huima aikamatka 30 vuoden taa myös omiin teinivuosiin. Samalla se on jännittävä ja mielenkiintoinen seikkailu aikakauteen, joka ei enää palaa kuin kirjakansien välissä muistuttamaan nostalgisesti menneestä.
Arilla on hieno kyky kontekstualisoida tapahtumia niillekin, jotka eivät välttämättä hevistä saati jostakin speed metallista niin piittaa. Siten Stonen elämäkerta on mainio opus luettavaksi myös niillekin, joille metallimusiikki ei kolise yhtä paljon kuin omalle sukupolvelleni.
Hymyilytti, kun teoksen sivuilta löytyi useampia tekstinpätkiä, joita olen naputellut kirjoituskoneellani joskus 16-18 -vuotiaana. Huvitti, kun en muistanut niistä ensimmäistäkään. Mutta sellaista tuli näemmä nähtyä, koettua, tunnettua ja tehtyä.
Aika, elämä, kokemukset ja erilaiset seikkailut kun ovat vyöryneet niidenkin jälkeen niin vuolaana virtana, ettei siitä siloposkisesta nuorukaisesta ole enää jäljellä kuin haalistuva muisto, tilalle on tullut alati harmaantuva papparainen. Mutta sellaista se elämä on.
Kun mietiskelin hetken totesin, että Arin käyttämien tekstinpätkieni pohjalta olen ollut täysin oikeilla jäljillä. Se tuntui hyvältä.
Kyllähän se muistojen aalto vyöryi melkoisena virtana, kun teosta pläräsi. Kuten esimerkiksi se 384 kilometrin bussimatka Viitasaaren mummolasta Helsingin Kontulaan, joka kului vain yhtä laulua korvalappustereoista kuunnellen läpi koko matkan, kasettia alati kelaten takaisin laulun päätyttyä.
Tuo laulu oli Radio Cityn Hevitaivas-ohjelmasta c-kasetille kopioitu Stonen Get Stoned, jonka ohjelman vetäjä Zeus Mattila oli ystävällisesti soittanut ennakkomaistiaisena kuulijoilleen seuraavalla tai sitä seuraavalla viikolla julkaistavaa Stonen debyyttialbumia mainostaakseen.
Laulu, jota olin kirjan mukaan näemmä joskus myöhemmin kuvaillut jossakin "suomalaisen speedin kansallislauluksi". Hyvin laitettu, vaikka itse sen näemmä sanoinkin.
Ei se väärin ole.
Tai kun alaikäisinä keplottelimme itsemme yhdessä myöhemmin Moon TV:stä ja We Got Beefistä tutun Sacha Remlingin kanssa Vanhalle ylioppilastalolle, missä kuvattiin videota Stonen ensimmäiselle singlelle Real Delusion. Tämäkin tieto oli paljastettu Hevitaivas-ohjelmassa.
Real Delusion kuultiin tuona iltana kahteen kertaan, ensin livevetona ja sitten playbackina. Huomionarvoista oli, että yhtyeen basisti-laulaja Janne Joutsenniemi mainosti keikalla livevetoa videobiisiksi ja himmasi playback-vetoa.
Nokkelina miehinä minä ja Sacha ymmärsimme, että tuo kuvatallenteelle päätyvä versio ei suinkaan varmasti ollut se livehehkutettu tulkinta vaan tämä playback. Millainenkohan tunku sinne lavalle olisi ollut, jos vähän hölmömmätkin olisivat tajunneet saman?
Kylläpä sitä kelpasi olla sitten polleaa poikaa Botby Högstadieskolassa, kun koulukaverit kertoivat myöhemmin bonganeensa minut ja Sachan valkokankaalta pomppimassa Vanhan lavalta alas. Mosh!
Kirjan kiinnostavinta antia on varmaankin se, miten varhain Joutsenniemen ja bändin kitaristin Roope Latvalan musiikillinen yhteys ja veljeys on siitetty. Ja millaisen kehityskaaren seurauksena yhtyeen musiikki jalostui ja kehittyi lopulliseen muotoonsa, jollaisena se opittiin bändin debyyttialbumilta lähtien tuntemaan.
Hyvän musakirjan merkki on se, että opuksen luettuaan tekee mieli kaivaa artistin vanhat levyt kuunneltavaksi arkistoista. Vaan kun suurin osa noista levyistä on tätä nykyä varastoituna pahvilaatikoihin, täytyy turvautua suoratoistopalveluihin.
Vaan oih ja voih: miksei Stonelta ole esimerkiksi Spotifyssä kuultavissa kuin kakkosalbumi No Anaesthesia ja Stoneage 2.0 -kokoelmat? Ja kortilla levyt ovat myös Youtubessa. Mitä ihmettä? Miksi?
Balsamia haavoille tuovat useat veikeät keikkatallenteet vuosikymmenten varrelta, joista Tallinnan Rock Summer -tapahtumassa 1989 Eesti TV:n kuvaama keikka ansaitsee erityismaininnan. Meno on sakeaa ja hurjaa, kun arviolta 50 000–150 000 veljeskansan hurjapäätä moshaavat ja bailaavat kuin viimeistä päivää suomalaisen speedin tahtiin.
Eihän näissä Stone-tuskissa auta muu kuin kaivella levylaatikoita, jos vaikka tärppäisi. Ja päinvastoin kuin yleensä, löytyy Stonen jäähyväislevytys eli 1992 julkaistu livealbumi Free jo ensimmäisestä cd-lootasta. Ki-tois!
Stonen aktiiviura levyttävänä ja keikkailevana aktina kesti vain muutaman intensiivisen vuoden 19881992. Siihen mahtui neljä studioalbumia, yksi livelevy ja satoja keikkoja etupäässä Suomessa. Silti sen vaikutus suomalaiseen metallimusiikkiin on kiistaton vielä tänäkin päivänä.
Ja myös virolaiseen, kuten maan suosituimman metalliyhtyeen Metsatöllin jäsenet Ari Väntäsen kirjassa kertoilevat  vain tuon yhden legendaarisen Rock Summer -esiintymisen seurauksena.
Stone on kuollut ja kuopattu, kauan eläköön Stone!

Ari Väntänen: Stone (Like, s. 327). Ilmestyy tammikuussa 2018, myynnissä Levykauppa Äxässä jo nyt. 
Stone: Free (Megamania). 15 laulun livealbumi, taltioitu Helsingin Tavastialla ja Lepakossa sekä Keravan Rock-Kinossa, julkaistu loppuvuonna 1992. Levyn tuottivat Mikko Karmila ja Stone (Joutsenniemi, Latvala, Pekka Kasari, Markku Niiranen).

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomalainen menestystarina ja juntti luuseri

Maamme Suomi juhlii 100-vuotiasta taivaltaan 6.12.2017
(kuva: Voiman verkkosivut).
Juntti.
Juntti löi päänsä pöydänkulmaan ja alkoi itkeä, kun tuore Finlandia-voittaja tölväisi juhlapuheessaan junttia siitä, ettei se osaa ruotsia. Sitten juntti keräsi kaiken raivonsa ja alkoi itkeä verkossa, miten ikävästi se oli kirjailijalta sanottu.
Junttiin sattui. Juntista niin ei olisi saanut sanoa. Ruotsi kun on niin kamalan vaikea kieli. Joten juntin on ollut parempi suomettaa vanha sukunimensä jo hyvissä ajoin, ettei joku viisaampi ja älykkäämpi erehtyisi kuvittelemaan hänen omaavansa vaikkapa ruotsalaista, saksalaista tai venäläistä verta.
Se alkaa jo koulusta. Se eriarvoistaminen. Siinä sinä odotat koulun penkillä tyytyväisenä ja odottavaisena, miten hauskaa ja mukavaa onkaan tavata muita samanikäisiä, joiden kanssa syntyy varmasti kivat jutut ja hyvät leikit.
Onhan lottovoitto syntyä Suomeen.
Tällä uljaalla suomalaisella koululaitoksella on kuitenkin ihan jotain muuta suunniteltuna varallesi. Ensin ne yrittävät rikkoa ja nujertaa itsetuntosi. Se tapahtuu tietysti niin, että koululiikunnassa sinut jaetaan menestyjiin ja luusereihin. Siinä sinä sitten seisot viimeisten joukossa odottamassa, kuka valitsee sinut säälistä joukkueeseensa.
Opetus jatkuu muilla tunneilla joilla tehdään tiettäväksi, miten kaikki elämänilo ja oppimishalu saadaan mahdollisimman tehokkaasti tuhottua ja tapettua. Mutta kuten systeemin opetuksiin kuuluu, ei systeemin opetuksessa ole koskaan mitään vialla – vain oppilaassa.
Joten juntti on tyhmä, jos se ei opi maailman parhaassa koululaitoksessa asioita, esimerkiksi ruotsia.
Niin juntti opetetaan kulkemaan läpi ensimmäisten vuosien aivopesunsa. Siinä se istuu kiltisti tunnilla laput silmillä opettelemassa tietoa, joka on valikoitu oppilaille niin, että mahdollisimman monesta juntista tulisi lauhkea lammas ja mahdollisimman käyttökelpoinen systeemin tuleviin tarpeisiin.
Jos se ei opi, syyttäköön itseään. Mitäs on niin tyhmä.
Itsenäisesti ajattelevat yksilöt saavat huomata olevansa luokan ulkopuolella toisten tyhmien kohtalotovereittensa kanssa, joiden suurin synti oli etteivät ne tajunneet alistua riittävän ajoissa. Luokan sisällä istuvat sitten kädet ristissä ne laumasielut, jotka ovat tajunneet istua hiljaa kädet ristissä ja hymyillä nätisti, kun opettajat kahlaavat tasapäistettyä opetussuunnitelmaansa niille, jotka oppivat alistumaan hierarkkiseen systeemiin.
Jotkut ovat vain niin tyhmiä, etteivät alistu.
Tai sitten ne ovat niin tyhmiä, että alistuvat jo varhaisiin systeemin opetuksiin, etteivät ole riittävän älykkäitä oppiakseen koskaan mitään. Joten heidät voidaan aikuisiällä laittaa vaikka yhdeksän euron päiväpalkalla tekemään käsitöitä kuntouttavan työtoiminnan nimissä, jahka heidät on ensin leimattu mielenterveysongelmaisiksi hylkiöiksi, joiden elämäntehtäväksi ei jää kuin huutaa pelokkaasti apua, kun rajan läpi tulee tumma mies.
Juntti on vain tyhmä. Juntti ei osaa. Juntti on luuseri. Juntti ei oppinut edes ruotsia. Junten lärde sig inte ens svenska.
Suomalaiseen opetukseen kuuluu opettaa kansalaisilleen jo varhain, miten suomalainen koulutus ja opetus on maailman huippuluokkaa. Siihen on valjastettu kansainvälinen PISA-tutkimus, jossa suomalainen koululainen voi loistaa.
Se ei mittaa kuitenkaan sielun sivistystä, ainoastaan koulumenestystä.
Koululaitos on se paikka, jossa suomalainen aivopestään kunnioittamaan auktoriteetteja ja kyseenalaistamaan oma älynsä. Sen näkee jo koulutodistuksesta, jonka numerot kertovat karua kieltään miten hyvin olet elämässäsi pärjännyt – ja tulet pärjäämään.
Ahneelle kapitalistisialle yhdeksän euron päiväpalkalla rehkivä on hyödyllinen idiootti. Kun siltä on viety jo itsetunto sekä ääni, on jäljellä vain systeemin almut, jolla juntti saadaan pidettyä ruodussa, ettei se vaan ala kyseenalaistamaan paikkaansa eikä edes uskalla asettua systeemiä vastaan.
Onhan meille jokaiselle lottovoittajalle jo varhain opetettu, miten jokainen on oman onnensa seppä.
Joten ainoa mitä juntti voi tehdä on itkeä kovaa kohtaloaan erilaisissa verkkopalveluissa, joissa se löytää muita samanmielisiä tilitttämään kovaa kohtaloaan elämän kovassa koulussa. Juntti kun ei osaa edes kirjoittaa. Juntti ei osaa edes valita sanojaan oikein. Juntti ei osaa edes valita mielipiteitään oikein.
Juntti ei edes tajua sitä, ettei suvaitsevattomuutta saa hyväksyä. Paitsi jos on suvaitsevainen, silloin suvaitsemattomuus on ihan soveliasta. Silloin on ihan suvaitsevaista potkia joukolla junttia päähän.
Tällöin on suvaitsevaista siivota sairaat ja huonokuntoiset vanhukset pois katukuvasta vuodepotilaiksi huonon ravinnon äärelle pilaamasta dynaamisten menestyjien katukuvaa. Mitäs elivät niin vanhoiksi ja raihnaisiksi.
Tällöin on suvaitsevaista siivota työttömät pois tilastoista, jotta dynaamiset ja menestyvät oikeistopoliitikot saavat jatkaa eriarvoistavaa kurjistamispolitiikkaansa, jolla Suomi saadaan kuntoon jakamalla maa voittajiin ja häviäjiin.
Tällöin on suvaitsevaista muuttaa euroviisukarsintojen sääntöjä kesken leikin, jotta saadaan runnottua väkisin suomalaista edistyksellisyyttä kuvaava tylsämielinen ja teennäinen lesbo kuvaamaan suomalaista edistyksellisyyttä Euroopan parrasvaloihin.
Tällöin on suvaitsevaista päästää monikansalliset yritykset Suomeen viemään suomalaisten rahat ja luonnonvarat, kunhan sen mainoskasvo on riittävän nuori ja hyvännäköinen. Tai voi se olla ruma setäkin, kunhan se on rehti suomalainen kapitalistisika.
Tällöin on suvaitsevaista päästää kansallismieliset kuulapäät marssimaan pääkaupungin kaduille muistelemaan aikaa, jolloin pommit tippuivat maahan ja kansaa pantiin keskitysleireistä teloituskomppanioiden eteen, mikäli heidän katsottiin olevan ei-tuottavia yksilöitä maalle ja järjestelmälle.
Tällöin on suvaitsevaista jättää heikot yksin oman onnensa nojaan, mikäli heistä ei ole iloa omalle ryhmälle. Mitäs ovat niin heikkoja, tyhmiä, vammaisia, köyhiä, mielenvikaisia, heikkoälyisiä, kummallisia, sairaita, erilaisia, heikkoja, masentavia ja masentuneita.
Siis viallisia.
Ota siis lääke. Se tekee sinut onnelliseksi ja terveeksi. Osta, osta, osta. Osta lääke. Osta ystävä. Osta järjestelmä. Osta himo. Osta menestys. Osta kauneus. Osta ulkokuori. Osta statussymboli. Osta riistokapitalismi. Osta itsekkyys. Osta diagnoosi. Osta paikkasi. Osta kurjuutesi. Osta orjuus.
Siinä satavuotiaan Suomen suomalainen menestyjä kulkee sitten älypuhelin kourassaan tyylikkäästi, itsekkäästi ja tylysti maassa palelevan kerjäläisen ohi, koska näin kuuluu tehdä. On suvaitsevaista potkia köyhää päähän. Rakkaudesta se hevonenkin potkii.
Näin suomalainen kouluopetus on tullut vihdoin maaliinsa. Nyt onkin aika nauttia ylpeinä PISA-menestyksestä. On niin helkutin hienoa olla suomalainen.
Siinä se uljas suomalainen menestystarina istuu illalla television eteen nauttiakseen siitä pukuloistosta mikä kuvaruutuun ilmestyy, kun vuosisadan tärkeimpiin juhliin kutsutut arvovieraat kättelevät kansalaisten valitseman presidenttiparin. Tai kun Suomi pelaa lätkää. Tai kun Lordi voittaa euroviisut.
Hyvä Suomi, hyvin pyyhkii! Kyllä on niin julmetun hienoa olla suomalainen.
Tälläkin hetkellä joku yksinäinen ja hylätty suomalainen sielu tekee unohdettuna hidasta kuolemaa, koska ahneeseen riistokapitalismiin perustunut järjestelmä ei löytänyt sille enää käyttöä ja arvoa.
Mitäs ei tajunnut olla suomalainen menestystarina vaan päätti olla juntti luuseri.
Kun salamavalojen välkkeessä maamme menestyjät tanssivat ylvästä valssia, löytyy ulkomaailmasta vähintään yhtä monta tanssiparia, joille Sielun Veljet -yhtyeen vuonna 1984 L'Amourha -albumilleen levyttämä kappale On mulla unelma edustaa todellisempaa Suomea – vielä tänäkin päivänä.
Mä pyyhin perseeni siniristilipulla
Ja panen LSD: tä syömään Suomen leijonan
Mä haluun elää ja kuolla
Tulla tanssaan tänne päälle maan
Valaa mä en vanno mitään

Mä revin vapaiksi kädet tähtilipusta
Varastan sirpin sekä vasaran
Mä haluun elää ja kuolla
Tulla tanssaan tänne päälle maan
Valaa mä en vanno mitään
Voi meitä poloisia, niin suomalaisia menestystarinoita kuin juntteja luusereitakin.
Suomalainen juntti on juuri niin ahdasmielinen, että kun joku lausuu sanan juntti, se luulee sen tarkoittavan saman tien sitä itseään vain siksi, ettei se oppinut jossain helvetin koululaitoksessa ruotsia. Joten siitä ei voinut tulla Finlandia-palkintoa voittanutta suomalaista menestystarinaa.
Suomalainen koululaitos on onnistunut työssään hyvin.
Se on onnistunut riistämään suomalaiselta juntilta itsetunnon, opiskelumotivaation, elämänilon, elämänhalun, luovuuden, hauskuuden, reippauden, ihmisarvon ja toivon lyödäkseen sen päälle juntin luuserin leiman, jos se ei onnistunutkaan noudattamaan koululaitoksen ja järjestelmän kaikkia sääntöjä sekä opetusmenetelmiä.
Älä kuvittele, että juntti olisi luuseri.

Ne haluavat vain sun uskovan niin.
Gadgetissa oli virhe